Oli heinäkuun loppu. Kun kävelin kukkakauppaan ja kysyin: ”Onko teillä Lumialppitähtejä?”, vanha nainen laittoi sormet leukaansa ja siristi silmiään:
”Sitä ei ole helppo löytää kaikkialta. Se on herkkä ja ”ruikuttava” kukka. Itse asiassa sen itäminen kestää kaksi viikkoa. Sitä pitää kastella, mutta ei liikaa. Se tarvitsee aurinkoa, mutta älä myöskään jätä sitä liikaa aurinkoon! Se on herkkä kukka.”
Lumialppitähti, samoin kuin vanhan naisen huulilta tulvivat sanat, alkoi kukkimaan minussa. Aioin ilmeisesti lähteä pitkälle seikkailulle nähdäkseni sen mahdollisimman pian! Kyllä, sen nimestä tuli seikkailu! Ensin minun oli kuljettava pitkä matka sen luokse. Minun oli ylitettävä vuoria, puroja, kukkuloita, jopa jokia.
Sen nimen merkitys on ”jalo valkoinen”. Se on niin jalo, että se on olemassa vain yhtenä värinä, eikä tarvitse mitään muuta. Vain valkoista! Mielestäni se on niin arvokas ja jalo, että sitä ei löydy paikoista, joihin kuka tahansa pääsee. Se kasvaa Alppien rinteillä. Samettiset kukat tuntuvat lämmittävän kylmiä käsiä. Tämä harvinainen, talveen sopiva kukka alkaa kukkia heinäkuusta syyskuuhun. Se on lyhytikäinen, mutta se edustaa ikuisuutta ja sinnikkyyttä.
Edessäni oli pitkä ja pitkä tie, mutta olin päättäväinen. Tulevaisuudessani, kuten Lumialppitähti, saisin ihmiskunnan ymmärtämään ”arvon”, ja minun oli oltava rohkea sitä varten! Kyllä, tästä lähtien rohkeus oli Lumialppitähden nimi! Niitä, jotka pystyivät nousemaan korkeuksiin ja tuomaan tämän kukan, kutsuttiin rohkeiksi. Niinkin paljon, että Itävallan keisari Franz Joosefin ajoista lähtien tästä vaikeasti saavutettavasta kukasta oli tullut monissa Euroopan maissa ylitsepääsemättömien sotilasyksiköiden symboli. Kun kukan arvo oli niin suuri, kuinka paljon arvoa annettiin henkilölle?
Se on matka! Yön pimeneminen oli vanginnut silmäni. En voinut enää palata takaisin! Suru oli peittänyt vasemman puoleni. Olin menossa katsomaan Lumialppitähtejä, joka oli lähempänä aurinkoa kuin mikään muu loputtoman taivaan alla. Entä ne totuudet, jotka eivät halunneet tulla nähdyksi? Kuka keräisi hiljaiset kyyneleeni? Niin monta kyyneltä, jotka tulvivat kuin joet. Sillä hetkellä, kun aikaa jahdattiin, tunnin viisari kompastui minuuttiosoittimeen ja putosi! Sillä hetkellä mieleeni tuli legenda Lumialppitähdestä. Voi luoja, oliko se nyt se aika, jolloin meret peittivät minut kuin peitto!
Oli kaksi sisarta nimeltä Edel ja Weiss. Kun he leikkivät vuoren ylängöllä, Weiss näki kukan, jota hän ei ollut koskaan nähnyt, ja halusi nyppiä sen äidilleen. Hän ja hänen siskonsa päättivät kiivetä vielä korkeammalle saadakseen tämän kukan. Kukkula oli niin jyrkkä, että kiipeäminen kävi vaikeammaksi, mutta sisarukset eivät luovuttaneet. Lopulta he pääsivät ihailemansa kaunottaren luo, mutta juuri kun he olivat vetämässä sitä pois, Weissin jalka liukastui. Edel yritti auttaa häntä, mutta se ei onnistunut. He kaatuivat yhdessä kuiluun. Monta vuotta myöhemmin heidän putoamispaikalleen kukki kukka, ja he antoivat sille nimen ”Edelweiss”.
Oli heinäkuun loppu, mutta jostain syystä minulla oli kylmä. Kun avasin silmäni, aurinko näytti olevan puoliksi pilvien peitossa. Yhtäkkiä huomasin lumihiutaleiden putoavan pehmeästi hiuksilleni.Lumialppitähden poimiminen on kielletty, sillä se on niin herkkä ja harvinainen. Entä ne ihmiset, jotka on erotettu toivosta, huomisesta? Lumialppitähti, joka kerran odotti löytävänsä, oli ollut vankina vuorilla. Nyt se oli vapaana samettisessa valkoisuudessaan. Kyllä, tästä lähtien ikuinen vapaus oli Lumialppitähden nimi! Ja minä näin sen kukkivan joella.
Huomautus: Kirjoitettu niiden viattomien ihmisten muistoksi, jotka hukkuivat yrittäessään ylittää Turkin ja Kreikan välisen Evros-joen rajan paetakseen laittomia vainoja. Levätköön heidän sielunsa rauhassa.
Kääntäjä: Ruhşen Türkmen
